(päivät 12-18) Kun sanat ei riitä, on onneksi kuvia...

Pentulassa tapahtuu; pennut kehittyvät, kasvavat, oppivat ja seurustelevat. Silmät ovat nyt kaikilla auki ja maailma tuntuu varmasti pienistä avaralta...-Hoitotädin maailma taas hetkittäin pienenee pentulan kokoiseksi, eikä ole juuri väliä mitä ulkopuolella tämän hetken ja huoneen tapahtuu...Aivan pienet pennut ovat jotenkin käsittämättömän täydellisiä, jonka vuoksi niitä saattoi tuijottaa ja ihmetellä pitkiäkin aikoja. Nyt pennut ovat vaiheessa, että ne tuntuvat tuijottavan ja ihmettelevän meitä...Jos nyt ehtivät, sillä ne osoittavat kasvavaa seurallisuutta toisiaan kohtaan ja kuten kuvista saattaa nähdä, leikkihetket ovat aluillaan.

Pennut istuvat hetkittäin liki armeijamaisessa rivissä ja huojuvat kuin hattivatit...-Ikäänkuin tuuli huojuttaisi niistä jokaista omaan suuntaansa, omaan tahtiinsa. Myös horjuvia askeleita tulee päivä päivältä enemmän, ja nyt katsellessaan alkaa jo uskaltaa hengittää pelkäämättä sen heti kaatavan yrittelijästä mukeloa.

Hoitajalle riittää tekemistä ja touhua päivin öin, vaikkakin pennut nyt ovat sen verran isoja ja kehittyneitä, ettei jokahetkistä valvovaa silmää enää tarvitakaan; arvatkaa miten kivalta tuntuu käydä rauhassa vessassa...Öisin nukkuminen on myös aivan toista luokkaa kuin viikko pari sitten, joten hoitajat alkavat erottua Korkeasaaren pandoista...

Tuolta kuvista saattaa myös bongata karaoke-kaksikkomme...Eli ääni ja sen kuuluvuus ja tavat käyttää sitä lisääntyvät päivä päivältä. Jos joku on joskus lapsuudessaan leikkinyt haukkuvalla lelukoiralla, tietää sen äänen joka siitä lähtee; se toistuu täällä jokaisen valveillaolojakson aikana. On hauska kuunnella pentuja ja niiden vivahderikkautta äänenkäytössä; on helppoa kuulla kuka on loukkaantunut toiselle herättämisestä tai ylikävelemisestä, kuka kutsuu tissiä luokseen tai kuka nyt vaan sattuu kokeilemaan mitä tapahtuu kun alkaa urista ja murista... *Onnekkaimmat ovat tänään päässeet yksityisnukutukseen Kiian kainaloon :) *

Lisää myöhemmin, nyt Sera kaipaa pihalle...ja heti (tarpeet nopeasti tehtyään) takaisin sisälle tarkastamaan kaikkien pentujen tallellaolon.

Raija

Ps. Hieman kateellinen olen niille, jotka saavat nämä ihanuudet omikseen...Selviän tunteesta kyllä sillä, että muistutan itselleni kuinka ihanat donnat meillä on kotona, katsomalla kalenterista, että on vielä kuitenkin viikkoja ja monia päiviä ja öitä ennen luovutusikää - ja sillä, että hoen itselleni tapaavani näitä muruja pitkin niiden taivalta :)