pvä 11. Silmien räpsyttelyä ja pantojen laittoa...

Selkeästi pennut alkavat pikkuhiljaa availla silmiänsä suurelle maailmalle, kovin herkästi niitä nyt ummistelevat lisää kuvia otettaessa jne. Kahden viikon ikää siis lähestytään hyvää vauhtia..

Bio-sensor (Super dog)- ohjelman harjoituksia on jatkettu - täytyy tehdä harjoitukset nyt jossakin vaiheessa niin, että on joku tuossa vieressä räpsimässä laposista kuvia.

Miia pyysi ohjelman sisältöä suomeksi. Sen verran mukavuudenhaluinen olen, että sen sijaan että kirjoittaisin sen tähän laitan linkin erään toisen kennelin sivuille, jotka myös toteuttavat kyseistä ohjelmaa ja ovat hienosti sisältöä suomentaneet: http://www.hulmukan.net/49



Tässä ensimmäisenä syntynyt musta uros "Taffel" nukkumassa kädelläni hienon oranssin pantansa kanssa. Ja napsuteltiinpa parin suurimman etutassuista jo vähän kynsiäkin lyhyemmiksi, kun alkoivat Sera-mamin massunahassa näkyä vauhtiviivat, todistusaineistona siitä, missä pentuset eniten ruokailevat.

On ollut ihana lukea myös muiden esim. C-pentueen väen kommentointeja tähän blogiin, kasvattien omistajien aktiivisuus on ollut ihastuttavaa! Kuten 60grammaisena syntyneen pikku-Miloun ja Riitta-emännän, täällä pentukopalla istuessa kun tulee paljon muisteltua aikaisempia pentuja - pieniä ja suuria. Tässä pätkää tuosta pienestä oululaisesta viime kesältä, jonka ilokseni sähköpostiin sain: http://www.youtube.com/watch?v=_qvdOSNqlXI. Edelleenkään tietooni ei ole tullut pienempänä syntynyttä ja aikuiseksi varttunutta Isovillakoiraa. Voisi ajatella, että olisi helppoa suhteuttaa painoja - tämän pentueen pienin on köykäisimmillään siis painanut sen 150grammaa! Niin pieneltä ja heiveröiseltä tyttö tuntui tuolloin kädelläni, että ei olisi voinut kuvitella, miten siitä määrästä tassua, häntää jne. olisi voinut ottaa vielä 90 gramman edestä painoa ja kokoa pois ja saada aikaiseksi jotakin niin suurta kuin esimerkiksi äskeisellä videonpätkällä elämäniloaan puhkuva valkea Milou!

Edellisen kaltaiset tarinat tulen varmasti muistamaan aina - silloinkin kun lemppari-sessujen ensimmäiset ja valioiksi tekevät sertit ym. ovat kauan sitten unohtuneet. Se on tämän taika - tällä jaksetaan... Vaikka toki, myönnetään, väsyttääkin joskus. Siksi on ihana, että on Raijan, Kiian, Lissun, Hennan ym. kumppaneiden kaltaisia ystäviä, jotka mahdollistavat pienet hengähdys tauot, kauppareissut, työ-yöt, tulevat pentupedin viereen juomaan kupilliset teetä jne. Ihmisten pyyteetön ystävällisyys koskettaa aina - toisinaan sitä koiramaailmassa tuntuu olevan varsin vähän tai ainakin hyvin peiteltynä. Aika vanha saa minusta tulla sittenkin, etten teitä enää muistaisi.

On kiva kirjoitella kun tietää ihmisten lukevan (en ole vielä löytänyt tähän blogiin laskuriakaan bloggerin asetuksista - joten, jos joku tietää mistä kävijämääriä näkee, kertokoon ihmeessä=)Kertoilkaahan jatkossakin mielipiteitä, ajatuksia, toivomuksia esim. blogin sisällöstä, enhän suinkaan kirjoita tätä vain itseäni varten.

Muutaman perheen kanssa on jo sovittu ensimmäiset tapaamiset pentulaatikon ääreen ja mainitsenpa nyt kun kerran muistan tässä kohtaa: minulle on päässyt kertymään erinäisiä määriä Villakoira-aiheista luettavaa, joista pentukuumeisille olen yrittäntyt muistaa kaikille mainita. Pari trimmauskirjaa onkin tuossa jo lainassa, mutta tämä toki myös muiden kohdalla pätee - kirjoja, lehtiä jne saa lainaan - kun muutaman viikon päästä palauttaa!

Pikkujouluista oli kuulemma ollut ainakin Tampereen suunnalla puhetta ja tulossa ovat tänäkin vuonna, joskin tämän pentuhulinan keskellä ohjelma hieman pienimuotoisempana viimevuotiseen verrattuna. Nerian dog of the year 2009 - palkitaan toki tänäkin vuonna!!! Ensivuonna toivottavasti D-läisetkin ovat innokkaasti junioreineen mukana menossa ja suunnitteluissa!