pvä 11. Silmien räpsyttelyä ja pantojen laittoa...

Selkeästi pennut alkavat pikkuhiljaa availla silmiänsä suurelle maailmalle, kovin herkästi niitä nyt ummistelevat lisää kuvia otettaessa jne. Kahden viikon ikää siis lähestytään hyvää vauhtia..

Bio-sensor (Super dog)- ohjelman harjoituksia on jatkettu - täytyy tehdä harjoitukset nyt jossakin vaiheessa niin, että on joku tuossa vieressä räpsimässä laposista kuvia.

Miia pyysi ohjelman sisältöä suomeksi. Sen verran mukavuudenhaluinen olen, että sen sijaan että kirjoittaisin sen tähän laitan linkin erään toisen kennelin sivuille, jotka myös toteuttavat kyseistä ohjelmaa ja ovat hienosti sisältöä suomentaneet: http://www.hulmukan.net/49



Tässä ensimmäisenä syntynyt musta uros "Taffel" nukkumassa kädelläni hienon oranssin pantansa kanssa. Ja napsuteltiinpa parin suurimman etutassuista jo vähän kynsiäkin lyhyemmiksi, kun alkoivat Sera-mamin massunahassa näkyä vauhtiviivat, todistusaineistona siitä, missä pentuset eniten ruokailevat.

On ollut ihana lukea myös muiden esim. C-pentueen väen kommentointeja tähän blogiin, kasvattien omistajien aktiivisuus on ollut ihastuttavaa! Kuten 60grammaisena syntyneen pikku-Miloun ja Riitta-emännän, täällä pentukopalla istuessa kun tulee paljon muisteltua aikaisempia pentuja - pieniä ja suuria. Tässä pätkää tuosta pienestä oululaisesta viime kesältä, jonka ilokseni sähköpostiin sain: http://www.youtube.com/watch?v=_qvdOSNqlXI. Edelleenkään tietooni ei ole tullut pienempänä syntynyttä ja aikuiseksi varttunutta Isovillakoiraa. Voisi ajatella, että olisi helppoa suhteuttaa painoja - tämän pentueen pienin on köykäisimmillään siis painanut sen 150grammaa! Niin pieneltä ja heiveröiseltä tyttö tuntui tuolloin kädelläni, että ei olisi voinut kuvitella, miten siitä määrästä tassua, häntää jne. olisi voinut ottaa vielä 90 gramman edestä painoa ja kokoa pois ja saada aikaiseksi jotakin niin suurta kuin esimerkiksi äskeisellä videonpätkällä elämäniloaan puhkuva valkea Milou!

Edellisen kaltaiset tarinat tulen varmasti muistamaan aina - silloinkin kun lemppari-sessujen ensimmäiset ja valioiksi tekevät sertit ym. ovat kauan sitten unohtuneet. Se on tämän taika - tällä jaksetaan... Vaikka toki, myönnetään, väsyttääkin joskus. Siksi on ihana, että on Raijan, Kiian, Lissun, Hennan ym. kumppaneiden kaltaisia ystäviä, jotka mahdollistavat pienet hengähdys tauot, kauppareissut, työ-yöt, tulevat pentupedin viereen juomaan kupilliset teetä jne. Ihmisten pyyteetön ystävällisyys koskettaa aina - toisinaan sitä koiramaailmassa tuntuu olevan varsin vähän tai ainakin hyvin peiteltynä. Aika vanha saa minusta tulla sittenkin, etten teitä enää muistaisi.

On kiva kirjoitella kun tietää ihmisten lukevan (en ole vielä löytänyt tähän blogiin laskuriakaan bloggerin asetuksista - joten, jos joku tietää mistä kävijämääriä näkee, kertokoon ihmeessä=)Kertoilkaahan jatkossakin mielipiteitä, ajatuksia, toivomuksia esim. blogin sisällöstä, enhän suinkaan kirjoita tätä vain itseäni varten.

Muutaman perheen kanssa on jo sovittu ensimmäiset tapaamiset pentulaatikon ääreen ja mainitsenpa nyt kun kerran muistan tässä kohtaa: minulle on päässyt kertymään erinäisiä määriä Villakoira-aiheista luettavaa, joista pentukuumeisille olen yrittäntyt muistaa kaikille mainita. Pari trimmauskirjaa onkin tuossa jo lainassa, mutta tämä toki myös muiden kohdalla pätee - kirjoja, lehtiä jne saa lainaan - kun muutaman viikon päästä palauttaa!

Pikkujouluista oli kuulemma ollut ainakin Tampereen suunnalla puhetta ja tulossa ovat tänäkin vuonna, joskin tämän pentuhulinan keskellä ohjelma hieman pienimuotoisempana viimevuotiseen verrattuna. Nerian dog of the year 2009 - palkitaan toki tänäkin vuonna!!! Ensivuonna toivottavasti D-läisetkin ovat innokkaasti junioreineen mukana menossa ja suunnitteluissa!

Päivä 10 - prinssi nro 6 pukeutui punaiseen!

Meidän ilmeisesti rakkautta ja substraalia riittävästi nauttinut prinssi sai tänään kaulaansa hienon punaisen pentupannan. Pentupantojen värien valinnasta vastasi Raijan tytär - toinen pentuvahtimme Kiia. Nuori neiti teki hienoa työtä myös muiden pentujen pantojen värin valinnassa ja ne tulevat tässä näkymään sitä mukaa kun sen verran pennut kasvavat niin, että pannat alkavat istua. Tänään pannan saanut, merkkaamattomana tähän asti pentulaatikossa köllötellyt valkoinen poika painoi vaa'alla eilen 583grammaa!

Muiden pentujen painot 28.10.09 eli 9. pvä.

1. syntynyt musta uros, merkkaamaton "Taffel" 497g
2. musta uros, punainen lakka niskassa 395g
3. musta uros, sininen lakka niskassa 325g
4. musta narttu, merkkaamaton 325g
5. valk uros, musta niskamerkki 436g
6. valk uros, punainen panta 583g
7. musta uros, hopeinen selkä 427g
8. valk uros, musta perä 517g
9. musta uros, "kaksivärinen peppu" 533g
10. valk narttu, ei merkkiä 459g

(10 pvä) maitobaari - osa kaksi

Tässä pientä vertailukohtaa aikaisemmin blogittamalleni syöttövideolle. Tekniikka on muuttunut ja kokoakin on sen verran, ettei Sera enää saa laitettua päätään takamuksensa päälle pentuja syöttäessään. Pentupeti täytyy varmaan Kouvolan retkeltä kotiutuessamme viedä pentuaitaukseen, ettei päivät kuluisi metsästäessä juuri silmänsä avanneita pennunpötkylöitä sohvan alta.

(10. pvä) Mitä ikinä teetkin - älä vain puhalla =)

Taisit sinäkin onnistua puhkumaan sen kumoon? =)

Henkeäni pidätellen katselin aamulla kymmenpäiväisteni ensiaskelia... Tässä Taffel, joka painaa jo huikeat 497g! Muutkin pennuista painavat jo tuplasti syntymäpainoonsa nähden, harjoittelevat horjuen ensiaskeliaan ja Sera edelleen hoitaa uskollisesti jälkikasvuaan.

Olen saanut pari kyselyä siitä, koska pentuja voisi tulla tapaamaan ensimmäisen kerran. Mutta kuten tämän tekstin kirjoitusaika kertoo karua kieltä. Meillä on vuorokausi-rytmi sen verran sekaisin (ja flunssakin vielä), että silloin kun muistaisin vastata on kello jo... Noh, tällä kertaa vasta tulossa neljä. Ehdotelkaa teille käyviä ajankohtia sähköpostilla - silloin voisin vastata myös näin yö-aikaan..

silmissä vilisee ja kasvaa...

Neljäs yö pentujen kanssa on alkanut. Joka aamu on jo tuntunut, että pennut ovat yön aikana kasvaneet ja iltaisin tuntuu, että kehitys on päivän mittaan mennyt harppauksin eteenpäin. - Ja niinhän se kuuluukin olla ja tapahtua, sillä matka pienestä, kämmenelle mahtuvasta "rääpäleestä", luovutusiän taaperoon ja siitä taas juniori-ikään ja aikuisuuteen on nopea.

Pennut ovat keränneet painoa kivasti, kakkosella alkaa enää kahden paino. Täällä paikan päällä kun nukkumista ja syömistä on seurannut, ero kolmen päivän sisällä on huomattava, niin painossa, pentujen olemuksessa kuin esim. ruokailemisen ja nukkumisen muuttumisena. Pennuthan olivat ensimmäisenä yönä vähän rauhallisesti unissaan ja tuntuivat tissittävän jatkuvasti. Nyt mennään selkeällä jaolla; vatsat täyteen, unta palloon ja ISOT pissit johonkin väliin. Myös kakkaaminen on alkanut, joten hoidon tarpeet muuttuvat pennuilla yö yöltä, tai siis päivä päivältä :)

Taffeliksi ristitty isohko musta urospentu painaa nyt 414g
musta uros punaisin niskamerkein 314g
musta uros sinisellä niskamerkillä 299g
musta narttu 293g
musta uros 2 värisin peppumerkein 498
musta uros hopea selkämerkki 366g
valkoinen uros mustalla niskamerkillä 400g
valkoinen narttu 361g
valkoinen uros ei merkkejä 477g
ja
valkoinen uros musta päämerkki 410g

Käsitys eri luonteista senkun vahvistuu, jokainen on selkeästi oma persoonansa, tosin osa piirteistä varmasti laimenee ja osa tulee enemmän ilmi, kun ikää tulee, siirrytään aikanaan omaan laumaan ja saadaan omalta perheeltä palautetta joko vahvistamiseen tai laimenemiseen tiettyjen piirteiden osalta.

Sera ottaa nyt silloin tällöin spontaanisti etäisyyttä pesueeseensa; nyt makaa tyytyväisenä lattialla pesän vieressä, sillä kaikki pennut nukkuvat masut täynnä hiljaa ja rauhallisesti. Vaan eipä tarvitse kovin kummoista liikahtelua tai ääntelyä tulla, kun mamma jo siirtyy tarkastelemaan pentujaan valmiina lievittämään viestitettyä hätää. Minusta tuntuu hyvältä, että Sera luottaa näiden öiden jälkeen siihen, että voin olla rauhassa pentujen kanssa samassa tilassa eikä Seran tarvitse vahtia minua ja jokaista liikettäni. -Tosin eipä minun tarvitse tästä koneelta kuitenkaan pentujen luokse siirtyä ilman Seraa vierelläni, jääkaapillekin mamma saattaisi tulla mukana, sillä imettämiseen kuluu tunnetusti energiaa :) Muuten voin kyllä liikkua miten sitten haluan, kun mamma nauttii lepohetkestä ilman tissibaarina toimimista...

Pentupesästä kuului hauhau hauhau...-uskomattoman vienoja, mutta niin koiramaisia ääniä...On muutenkin hauska tajuta kuinka villakoiramaisia eleitä ja ilmeitä pennuilla esiintyy aivan pienestä asti :)



Hiljaa nukkuvia ihailemaan jääden

Raija

Täytyy syödä ja zzZZzz että jaksaa... Pennut 3.5vrk Raijan kuvaamina

Meitin iskä on ihanampi kuin... XD

Eilen kun ihana pentujenkaitsija-kaksikko tuli tähän, muistuttelin tuossa, että järkkäriä saa laittaa laulamaan. Pennuista on uusia ihania Raijan eilen ottamia kuvia tulossa nettiin, mutta nämä oli pakko laittaa kanssa. Meitin iskä nyt vaan on ihan huippu puppe... Kaunis, älykäs ja tasapainoinen! Tässä meidän isi Ch Canmoy's Romeral Haminan näyttelyssä kesällä voittamassa rotunsa parasta..

Elämän alku on suuri seikkailu...

On uskomatonta seurata kymmentä pientä elämänsä alkutaipaleella olevaa isovillaa. Alan ymmärtää kuinka Paula sanoo, että jokaisen pennun mukana maailmalle, uusiin koteihin lähtee pala sydäntä ja koirien elämää seuraa suurella mielenkiinnolla läpi niiden elämän. Kasvattajana Paulalla on varmasti aivan erityinen side kasvatteihinsa, mutta luulenpa, että tämän pentueen jäsenten kuulumisia tulee itsekin kyseltyä usein.

Niille, jotka eivät minua tunne, täytynee esittäytyä; Olen Fean ja Fendin eli Nerian Candeliferan ja Canmoy's Cosa Nostran mami, Raija. Koiria täällä kanssani hoitaa 10-vuotias tyttäreni Kiia, josta on kasvanut hieno ja osaava koirien hoitaja. Ystävyyteni Paulan kanssa alkoi reilut pari vuotta sitten, kun Seran edellisen pentueen (C-pennut) synnyttyä sovimme, että minulle tulisi pentueesta musta narttu sijoitukseen. Kahdessa vuodessa rakkaus villakoiriin on vain syventynyt, olen saanut Nerian jengistä ja rodun parista uusia ystäviä ja kuten Paula tuolla ilmaisikin, olemme muutamaa koiraprojektia hoitaneet yhdessä. Fea oli ensimmäinen villakoirani, hänessä toteutui puolen elämän mittainen haave omasta mustasta isovillakoirasta ja sittemmin perhe on täydentynyt tempperamenttisella "käsilaukkupuudelilla", yhteisprojektillamme Fendillä.

Muistan kuinka uskomatonta oli seurata Fean ja muiden pentujen kasvamista Paulan tuolloisesta blogista ja kuinka saatoin käydä useita kertoja päivässä katsomassa olisiko kuvagalleriaan tullut kuvia koirista. Sydämeni sykähdyksen olisi kuullut varmaan Joensuussa asti, kun siellä eräänä päivänä oli kuva kolmesta mustasta narttupennusta; "joku noista on meidän, tuossa kuvassa on ihan varmasti meidän tuleva, meidän oma koira..." :)

Kun sitten pääsimme tapaamaan koiruuksia ensimmäisen kerran, muistan vilinän; pentuja tuntui olevan kaikkialla...Oli uskomatonta seurata tusinaa neljän ja puolen viikon ikäistä isovillaa, jotka horjuvasti, tosin yhä kasvavalla innolla, tekivät tutkimusmatkoja ympäristöönsä. Ja kun siinä rauhassa istui ja katseli niiden touhuja, alkoi huomata luonne-eroja ja yksilöllisiä toimintatapoja; jokainen pieni villa oli jo oma ainutlaatuinen yksilönsä.

Jokainen koiramamma on myös omanlaisensa. Sera jäi mieleeni ystävällisenä ja lempeänä narttuna, joka hoiti ja huolehti, mutta myös rajasi ja komensi jälkikasvuaan. Samanlaiselta Sera vaikuttaa nytkin; sen perusluottamus ihmisiin on hyvä, joten pienen totuttelun jälkeen olen tänään saanut hoitaa sekä narttua itseään että pentuja rauhassa, tarpeen mukaan. Myös Kiiaan Sera suhtautuu samalla upealla tavalla. Koska narttu opettaa pennuille kuinka ihmisiin ja asioihin suhtaudutaan, on tärkeää, että oman koiran alku on ollut hyvä ja tasapainoinen. Feassa Seran opit näkyivät mielestäni hyvin Fendin tultua; Fea on ollut lempeä, mutta samalla rajaava ja selkeästi asemansa tunteva lauman vanhin. Rauhallisella mielellä suhtaudun myös Fean mahdolliseen pentueeseen ja sen hoitamiseen; saadut opit elämän alkupäiviltä ja -viikoilta auttavat siinäkin uudessa tilanteessa.

Toisella vierailulla saimme Kiian kanssa tutustua Feaan, siis varmuudella siihen pentuun, joka muuttaisi meille. Kuinka arvokkaita ovatkaan kuvat, joissa Fea mahtuu vielä istumaan Kiian kahden käden varaan, ja video, jossa koiramme ensimmäistä kertaa leikkii kanssamme pallolla. Sijoituspennun kohdallahan tietysti painavat ne ulkoiset, rotumääritelmän mukaiset seikat, mutta onnekseni voin todeta saaneeni pentueesta koiran, johon myös sydämessäni kasvoi heti side. Fea on perusluonteeltaan rauhallinen, "ei-jokaisen-vastaantulijan-kaveri", paimentava ja herkkä luonteinen ihanuus, jonka miellyttämisen ja jakamisen halu, oman perheen kesken, ovat suuria.

Koiranpentua kotiin odoteltaessa hauskinta oli suunnittelu ja varustelu.(-Sen kuuluisan blogin ja kuvagallerian seuraamisen lisäksi...) Koska hankittua tuli sitten sellaistakin, joka ei ollut tarpeellista tai käytännöllistä,kuten ihana sateenkaaren värinen kissa-/pentutalutin, päätin, että seuraavan koiran hankinnan yhteydessä hankin vain välttämättömän. (- Arvatkaa vain kävikö niin...-Ei!) Siinä olen kuitenkin viisastunut, mm. villakoiran turkinhoidon suhteen luotan kokemusta omaavien suosituksiin harjoista, karstoista yms. Samoin ruokien valinnassa, jossa auttoi suuresti Fean mukana aikanaan saamamme pentupaketti.

C-pentueen koiruudet ja omistajat ovat tavanneet useamman kerran mm. pentutreffailun merkeissä. On ollut mukavaa päästä vertailemaan koirien luonteita ja tapoja, vaihtamaan vinkkejä toimivista koulutus- ja harrastuskikoista sekä yleensäkin tavata villakoiriin itseni kaltaisesti ihastuneita ihmisiä koirineen. -Useammassa perheessähän on useampikin villakoira, eri kokomuunnoksinakin, joten kun villakoira vie sydämen, se taitaa vallata sieltä alaa jo heti kavereilleenkin... :)

(Jos jotakuta kiinnostaa, voi meidän matkamme vaiheita käydä lukemassa blogistamme villafea.vuodatus.net)

Täällä pentuhoitolassa on tällä hetkellä rauhallinen tunnelma, jota ei kyllä hiljaiseksi voi sanoa; Sera hengittää "liki kuorsaten", pennut inisevät ja önisevät, kuuluu ahnaan nisien imennän maiskahduksia ja tyytyväisiä pieniä huokauksia. Ei ihme, sillä tässä vaiheessahan pennuilla on kaksi vaihdetta; syöminen ja uni, joista molemmat ovat kasvamisen ja kehittymisen kannalta erittäin tärkeitä. Tuossa aiemmin kaikki pennut nukkuivat pienen hetken yhtäaikaa ja olo oli kuin aikanaan vauvan kanssa; olisin voinut tuijottaa nukkuvia pentuja aikakausia. - Tosin voin tehdä sen ihan hienosti noiden valvovienkin kanssa, niin lumoavia pennut ovat :)

Hienosti pennut kasvavat:

1 musta uros, ei merkkiä 293g
2 musta uros, punainen lakka, 181g
3 musta uros, sininen lakka, 188g
4 musta narttu 181 g
5 valkoinen uros, musta niskamerkintä 267g
6 valkoinen uros, ei merkkiä 311g
7 musta uros, hopea lakka, 221g
8 valkoinen uros, musta selkämerkki 286g
9 musta uros, 2 lakkaväriä, 318 g
10 valkoinen narttu 244g

Pentujen luonteissa, uskokaa tai älkää, on jo tässä vaiheessa Kiian ja minun mielestä eroja. Olemme havainneet, että eräs valkoisista uroksista tykkää syödä selällään ja vaikuttaa myös nukkuvan tässä asennossa usein, valkoinen "rinsessa" osoittaa kiipeilyhalukkuutta kohti Seran korvakarvoja ja pienimmät mustat tykkäävät olla kasana...Olen yrittänyt tässä illan mittaan ottaa kuvia, jotta eräänä päivänä pian täältä löytyy se kuva, jonka kohdalla teidän sydämenne sanoo; "Sydämeni on villani!"

Toivottavasti saan vielä monena päivänä viestitellä teille täältä pentulasta ja tapaamme "Neria-jengiläisinä" monta monta kertaa. Teille jotka luette tätä mielenkiinnosta rotuun tai ilman pentuvarausta; ota riski, rakastu villaan :)

:) Raija

Raija ja Kiia pentuvahteina osa 1 =)

Raijalla, Kiialla ja minulla on muutama yhteinen koiraprojekti ollut aiemminkin. Nyt ensimmäistä kertaa pentuilemme kymmenen kanssa. On ihanaa kun on ystäviä, niin pääsee töihinkin vaikka onkin näitä pieniä temmeltäjiä koti täynnä =)...

Sydämen valtaajat vaikuttavat ihan ilmiselvästi muihinkin samalla tavoin kuin kasvattaja-mamiinsa... Myytyjä ollaan pienten lapsosten kanssa...

Pennut ovat nyt villakoirakerhon pentuvälityksessä. Myös nartut. Mikäli nartuista tosin tulee näyttelytasoisia on niille siinä tapauksessa perheet jo olemassa, mutta koskaanhan ei voi tietää. Seuraava pentuekin kun on jo kasvamassa emänsä masussa.

Raija tuossa lupaili kertoilla teille lisää pentujen tämän hetken kuulumia... Kasvattaja-mami pusuttaa pennut ja Seran ja lähtee töihin! Hyvää yötä =)

Valkoinen poika nro 5 - eilisiä edelleen

Pieni musta mies nro 7 eilen

Prinssi nro 9 ja poseeraamisen jalo taito

Prinssi nro 3

Pieni prinssi nro 2. 1.5 vuorokautta

Valkoinen prinsessa

Ensin muutaman tunnin ikäisenä, sitten 1.5 vuorokautta...

Taffel = eli pentu nro 1, 1½ vrk vanhana

Tunnusta omaa väriäsi =)

Näistä pienistä palleroista on jo lukuisia kuvia, missä mustat ja valkoiset ovat ikäänkuin "omissa läjissään"... Mistähän ne tietävät mihin kohtaan pinoa kuuluvat? =)

Täältä tullaan maailma... Pentu nro 8

Väsynyttä porukkaa =)

Pennut maailmalla...

No onpa nyt sitten Kouvolaa nähneet. Viimeinen pentu syntyi siinä varttia vaille yhdeksän. Lopputuloksena mustat: 5+1 ja valkoiset 3+1. Pidetään peukkuja että kaikki sujuu hyvin!

Nyt on pakko yrittää nukkua hieman - toinen käsi pentupedissä... =)Sitten kerron mitä pennut ovat jo keskellä Kouvolaa tehneet.

Noh, olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö.. Pentuluku tällä hetkellä 8

kolme valkoista urosta, neljä mustaa ja yksi musta narttu... Massussa vieläkin muutama, joten toiveita tytöistä elätellään vielä..

Päivi mietiskeli tuota kuolleiden pentujen määrää, niin tuo musta oli ensimmäinen oma kuolleena syntynyt. Mutta toki melko tavallista, ettei isoissa pentueissa kaikki selviä... Niin surullista kuin se onkin.

Lissää tulloo

Yksi musta pieni mies lissää 03.56. 150grammaa

yksi musta tyttö 4.40. 154 grammaa!!!

Äitini ryömi pois Angien ja Wildan alta ja on nyt tauottamassa minua ja Tiaa, teehetki =D

Meillä on pentuja... melkein kolme...

Klo 02.40 alkoi Seran valitus tuntua jo sydänjuuria myöten. Tyttö itki silmät kiinni ja lämmötkin sahasivat.

Klo 03 saatiin maailmaan kuitenkin musta pieni mies, joka hirmu lähti imemään emänsä nisää, sille päätyään. Syntymä painoa pojalle kertyi 220grammaa. Tämän pennun jälkeen syntyi heti seuraavan istukka, joka oli vielä kiinni pennussa.

Toinen pentu syntyi kymmenen minuutti edeltävän jälkeen, valitettavasti tämä 140grammainen kaunispäinen pieni mies oli menehtynyt jo ennen syntymää. Pieni enkeli-veikka nukkuu saunan lauteilla!

Seuraava musta poika syntyi 03.25 ja painoa oli 153 grammaa - se myös istukka edellä. Tämä poika keräilee vielä voimiaan äitinsä kovasti sitä nuollessa. Hakee vielä hieman oikeaa imemistekniikkaa, jota Tia kovasti pojalle tuolla opettaa =)Merkattu punaisella kynsilakalla niskaan.

Massu on vielä lähes yhtä pullea kuin tähän asti, vaikka kolme pentua jo tulikin ulos - pidetään peukkuja, että seuraavassa ryppäässä tulisi nyt niitä tyttöjäkin!

Laitanpa vielä yölukemista sitä kaipaaville

Nämä pennut tullaan käsittelemään Bio Sensor / Super Dog- ohjelman mukaisesti : tässä perustietoa ohjelmasta:

http://www.breedingbetterdogs.com/articles/early_neurological_stimulation_en.html

Kuvat villakoirilla <3

http://www.luckypoodle.com/html/super_dog_program_________.html




Angie ja Wilda ottavat ilon irti siitä, että äitini joutui evakkoon yläkerran sohvalle. Tytöt suhtautuvat äitiini lisäpehmusteena. J heillä kaikilla näytti olevan niin mukavaa =)

Lämmötkin ovat nousseet takaisin, mutta ei mitään..

Toivottavasti ei jouduta leikkaamaan, sitä yön pimeinä tunteina tulee aina pelättyä. Etenkin nyt kun ollaan Kouvolassa synnyttämässä ja täältä on ihan turha yrittää päivystävää eläinlääkäriä koiraa avaamaan saada.. Viihtyvät paremmin navetoissa (auttaisikohan jos maalaisin Seran kylkeen mustia laikkuja?).

Ulkonakin tuossa hetken aikaa hiljakseen käveltiin ja huijasin Seraan vettä. Siis purkkiruokaa ja vettä joukkoon - joi/söi sen jopa... Ja Namu siivosi kupin pohjalta jämät =D!

Veikkaanpa, että tyttö tuossa haluaa vaan todistaa toiveeni pentujen syntymisestä tänään vääräksi... Ehkäpä siis minuuttia yli puolen yön XD!

Tämä on jo nähty...

Synnyttäminen on lihottavaa puuhaa. Tässä odotellessa ollaan Tian kanssa tuhottu jo sipsipussi ja suklaalevy! Ne joiden kanssa olen viimeaikona ollut tekemisissä tietävät, että näitä herkkuja on tässä talossa hetken aikaa vältelty mutta.. Sera tuossa maisteli ja pari, kun sipsipussi kaatui sen petiin. "Tältä kanavalta tulee tosi tylsää ohjelmaa, olisko kelausmahdollisuutta..." - Totesin tuossa hetki sitten Tialle.. Seran maistellessa sipsejään Tia totesi "Noh katos mainoskatko, ja kun muuta kerran halusit, niin näköjään tämän leffa-illan meille tarjoaa TAFFEL!"....
Tälläisiä sisarukset siis höpöttävät patjalla vierekkäin köllötellessään kypyhuoneen lattialla jo kohta neljättä tuntia XD

Ihan varma homma, että joku pentu nimetään TAFFELIKSI! Hillittömän hauska nimi!

Nyt vain vaikuttaa siltä, että yrittää lyödä edellisen ennätyksensä, joka oli siis 12 tuntia, ennen ensimmäisen pennun syntymää... Tosin sekin täyttyy ihan hetken päästä.

Vielä siis odotellaan..

Tervetuloa linjoille kaikki tänne hätyytellyt uudet Nerian-tiimiläiset!

Seralla alkaa olla melko tuskaiset oltavat - tyttö petaa ja läähättää, joten piakkoin voisi toivoa ensimmäisen pennunkin syntyvän.

Kynsilakkojakin löytyi sittenkin useampia värejä! Jippii!

Uusi lumi ja uudet pennut - todennäköisesti vielä tänään..

Mamma-hauvan masu eilen... Polvissahan tuo roikkuu XD!

NYT SIIS VAAN ODOTELLAAN!

Lämmöt kävi aamulla siellä 37 tietämillä, nyt pikkuhiljaa nousussa - illalla oli vielä ihan normaalit.

Eiliseen nähden nisät on huomattavasti turpeammat - mamma lepäilee ja hetkittäin nurisee ja pikkasen polttelee -
toivottavasti ei vaan huijaa kuten viimeksi teki. Varmuuden vuoksi ihmisetkin täällä nyt torkutellaan varastoon...

Viime vahingosta viisastuneena, Seran pennut saavat kunnian syntyä kylpyhuoneessa!

Voitte kuvitella minkälaisen sotkun saivat aikaiseksi edelliset kaksitoista makuuhuoneen nurkassa syntynyttä lasta =D! Sillon oli onneksi muovimatto lattialla, nyt täällä on uudet laminaatit, niin täytyy näitäkin vähän sääliä..

Tässä Sera esittelee kylpyhuonetta, jossa se on nyt käynyt aina vähän väliä lepäilemässä. Sekin tuossa kylpyhuoneessa synnyttämisessä on hyvää, että siellä on lämmin ja pennut kuivuvat nopeasti kalvoista päästyään.

Tuonne "synnytyssaliin" tässä pikkuhiljaa keräillään viimeisiä tavaroita... Nyt mennään etsimään vielä lisää kynsilakkoja pentujen merkkaamista varten. Olen tilannut 24 pentupantaa (toivottavasti kuitenkaan kaikki ihan vielä käyttöön tule! =), joita tällä hetkellä etsii posti kuumeisesti, koska ne eivät tiedä missä ne on vaikka saapumis-ilmoituksen sain 16pvä! Tsemppiä niille vaan! Olisi syytä löytyä! Kun pennut syntyvät merkataan niiden sukupuolen jälkeen pannan väri, kun pentu kasvaa ja pannat toivottavasti joku päivä löytyvät - saavat lapsoset ne kaulaansa ja tulevien perheiden on helpompi tunnistaa oma kullannuppunsa kuvista vielä myöhemminkin.


Eilen ostettiin pennuille valmiiksi Nutriplus-geeliä, korvikemaitoa, ensimmäiset matolääkkeet valmiiksi ja uusi pentuvaaka. Vanha vaaka oli ottanut muutossa niin paljon osumaa ja onhan tuo uusi aikas pähee XD!

Seran 60 vrk - pennut tahtoo jo ulos =)

Totuuden hetki lähestyy!!!

Tänään olen soitellut pentukyselyn täyttäneitä läpi, kysellen haluatteko tiedon heti synnytyksen käynnistyttyä - jotta osaatte tulla tänne "linjoille" jännittämään - sattuuko sen sukupuolen ja värin omaavia pentuja Sera tekemään... Jos jollekulle en vielä ole soittanut, laita tekstiviestiä niin numerosikin siten lähempänä.

Tässä pikkuhiljaa olen tilaillut pennuille tavaroita. Viimeisimpänä ostoksena oli pentupannat - kahtatoista eri väriä =)... Jos edellisen pentueen merkit paikkaansa pitävät, saattaa kaikki jopa tulla käyttöön! =). Ensimmäiset merkkaukset pennut tosin saavat kynsilakasta.

Aikaisemmista suunnitelmista poiketen (läheisemme sairaalaan joutuminen), syntyvät Seran pennut Kouvolassa äitini luona. Siellä meitä on useampia kätilöitä ja yksi vielä kirjottamaan "tuloksia" blogiin =)... Olin laitellut paikkoja valmiiksi täällä Helsingin päässä. Nyt jännitän, muistuuko kaikki tavarat mukaan Kouvolan reissulle - vai kuinka paljon tarvii soveltaa... Vaaka, kamera, pyykeitä, laatikko, peittoja, keinomaito jne jne jne.. Onneksi niitä kuitenkin saa myös kaupasta ja apteekista vielä huomenna, jos muisti pätkii. Oletettavinta on että tapahtumat alkavat sunnuntaina - maanantaillekin saattaa toki mennä, se on 62 vuorokausi. Ja nyt suunta kohti Nokiaa ja hakemaan SERA-MAMMA!!! Lopussa jännitys tiivistyy =)!

Seran nykyinen emäntä Päivi on perustanut oman blogin karvaisille lapsilleen osoitteeseen http://www.isovillat.blogspot.com/, joten käykäähän tutustumassa massun kasvattelukuviin!!!

1 viikko ja 6 päivää jäljellä!

Seran massu se on kovasti kasvanut ja Koskisen perhe tyttöä hellästi hoitanut. Sera tulee luokseni työvuorojeni vuoksi vasta muutamaa päivää ennen synnytystä, ja viettelee luonani aikaa sitten siihen asti, että pennut on siirtyneet kiinteään ravintoon, eivätkä niin mamiaan enää kaipaa n. 5 viikkoisina.

Ultratessa massussa näytti olleen ainakin tuo kymmenen pentua, joten toivotaan varauksien mukaisia pentuja. Tällä hetkellä kyselyt ovat olleet melko tyttövoittoisia, joten etenkin pojista haaveilevien yhteydenottoja toivotaan =)

Olen yrittänyt toistuvasti ja eri koneilta perustaa teille, jotka Seran pennusta haaveilette omaa Foorumia varsinaisille nettisivuillemme - kuten aiemmillekin pentueille. Kuitenkaan siinä vielä onnistumatta. Joten perhe-esittelyt jne. voitte toki tehdä täällä. Kuitenkin muistutan siitä, että mikäli haluatte vaihtaa yhteystietojanne, laittakaa ennemmin sähköpostiosoitteenne näkyviin, sillä tämä foorumi avataan kaikken nähtäväksi silloin kun pennut ovat syntyneet.