Hoitotäti tervehtii

Olemme Kiian kanssa Paulan luona hoitamassa E-pentuja, ja täällä on ihan kummallisen hiljaista eikä kukaan istu viereen nätisti odottamaan rapsutuksia tai leikkimistä. Tuntuu kummalliselta, että kun Paula tänään palaa jälleen yhdeltä pennunvientimatkalta, hoidettaviksi palaavat enää kaksi mustaa kultaa, Pablo ja Paloma. Kuten aivan tuolla tämän blogin alkupuolella totesin, aloin silloin oivaltaa kuinka pentuihin, joita hoitaa, ja joiden kasvamista seuraa, kiintyy ja rakastuu jokaisessa johonkin piirteeseen. Nyt olen huomannut kuinka isolta ilolta tuntuu kuulla heistä ja heidän elämästään omien perheidensä kanssa.

Tämä on ollut suuri oppimismatka niin pennuttamisen, kasvattamisen kuin koiraihmisyydenkin saloihin ja moni ajatus on muokkautunut tai muuttunut, jotkut vahvistuneetkin. Suurin oppi on ollut vahvistua ajatuksessani, että koirat tarvitsevat ihmiseltä paljon, jokaisessa elämänsä vaiheessa, ja vaikka joskus voi tuntua raskaalta vastata tarpeisiin, koira palkitsee jokaisen teon moninkertaisesti.
Ja toinen oppi onkin se, että mikä kannattaa tehdä, se kannattaa tehdä hyvin ja johdonmukaisesti. Joidenkin teistä kanssa olen jutellutkin siitä kuinka olen tehnyt sen virheen, että pienempi koiristamme on saanut olla hieman enemmän "kakara", ja nyt sen kasvattua, olen joutunut ottamaan tiukemman linjan ja opettamaan koiraa vaikeamman kautta. (Siitä kai se ajatus sitten lähti:)

"Rakastan mun pentukoiraa,
se kas kaipaa seuraa ja hoivaa,
tahtoo jahdata lahkeita ja lelua omaa
usein on sisälläkin vauhtinsa kovaa.

Suloisin on, sai perheestä oman hovin,
ei ote hampaidensa satu kovin,
vaikk riehakas on, perheen kanssa sovin:
viel leikkiköön tavoillaan tovin.

Fiksu on mun koirani ihana,
se nyt vaan on vielä kakara,
ja tavat kaikki oppia voi se tuosta vaan,
-vai pitäisköhän sitä auttaa oppimaan?

Toki tahdon hihnaan sen opettaa
tavoillaan mielellään koreillakin saa,
muut koirat sais nätisti ohittaa,
ja haukun käskystä lopettaa.

Ei auta siis antaa pöydästä ruokaa,
vaikka pentu vieressä kuinka huokaa,
-ei ehkä vaadita kuin kertoja yksi,
kun koiruus oppii kerjuriksi.

Tarina kertoo, oli koira kerran,
joka sohvalle pääsi pentuna parin illan verran,
nyt sillä paikka pysyvä mielestään on,
vaikka olis isäntä, vieras istuimeton.

Jokainen pentu erilainen on,
siinä haaste, ilo ehdoton.
Yksi yhteinen tarve silti joka koiralla;
ihmisen kotona oltava on vallalla.

Ihminen koiraa kunnioittava,
voi koiransa tuntemaan opetella,
ja olla sille se johtaja,
jonka käskyjä ilo on totella.

Ne käskyt on selvät ja suorat,
johtajan tahdon esille tuovat,
ja sanat samat läpi perheen on,
apu koulutuksen verraton.

Pennun kanssa elämä on toistoa,
vaan katsopa pennun silmien loistoa,
kun saa namunsa, kehunsa aiheesta,
ihmistensä tottelemisen riemusta.

Se mitä pentuna koiralta vaaditaan,
se saa sen aikuisena tottelemaan,
ja se mita koiralle toistetaan,
sen se tekee, uudenkin innoissaan.

Jokaisen tempun siemen on kas,
ihminen kouluttamaan halukas.
Mieti siis nyt heti ja tässä,
mitä näet aikuisen koirasi tekemässä."

*RHK 30.12.2009*


Jokaiselle D-pennulle, perheineen ja johtajineen lämmöllä ihania yhteisiä hetkiä ja retkiä toivottaen:
Hoitotäti-Raija ja hoitoapulainen-Kiia

Nerian Damballa ja N. Daikoku ovat myös muuttaneet

Lapset lentelevät pesästä ihan urakalla. Nyt oli vuorossa Nerian Daikoku, jota meillä Suloksi kutsuttiin - nykyiseltä kutsumanimeltään hänkin on Jedi - eli meillä on valkoinen ja musta Jedi meidän D-pentueessa =D!

Iso valkoinen "Rollo" sai rekkarinimekseen Nerian Damballa, kutsumanimekseen Elvis ja poika muutti samalla kertaa Heidin perheen lemmikiksi. Pennut menivät sisaruksille, joista toinen perhe asuu Kemijärvellä ja toinen Ruotsin puolella. Molemmilla sisaruksilla on lapsia, joten sekä Heidin, että Marjon pennuilla riittää leikkikavereita!

Tässä pojat käyvät hakemassa nameja Peteriltä. Pojat tapaavat toisiaan siis myös myöhemmin, sillä sisarusten perheet ovat toki vierailevat toistensa luona. Toivottavasti pojat pitävät toisistaan aikuisinakin yhtä paljon kuin nyt ja osaavat nauttia yhteisistä leikeistään samalla tavoin.

Heidin mukana Ruotsiin muuttava Rollo ihmetteli mitä ihmettä mami juoksee hänen tavaransa kainalossa edestakaisin - hetkeä myöhemmin pennut pakattiin autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Helsinkiä ja Rovaniemelle suuntaavaa junaa.



Pennut keskellä Helsingin rautatieasemaa.... Ei muuten pelota yhtään! Tekisi vain mieli jutustella kaikkien paikalla olevien kanssa - ja melkein kaikkien kanssa juttelivatkin =D!











Pentujen mielestä junassa voi tehdä kaikenlaista... Leikkiä, syödä, tavata uusia pienempiä ja suurempia ihmis- sekä eläinystäviä jne...





Tässä hieman pohjoisen maisemia! Kaunista oli ja todella kylmää... Pakkasta reilusti parikymmentä astetta. Keskimmäisessä kuvassa Daikoku eli Jedi, muissa Ruotsin Elvis =D. Lapset osaavat hienosti myös rauhoittua!


Ja niin saatiin pojat leikkimään uusiin koteihinsa. Kotiutumiset ovat lähteneet sujumaan viimeisen kuuleman perusteella hienosti. Näitä poikia ei pakkasen vuoksi pesty, mutta omistajilla oli onneksi kokemusta villakoiran turkinhoidosta entuudestaan ja lisäopastusta saa toki pyytäessä!




Nerian Damballa "Elvis"



Nerian Daikoku "Jedi"

"On vilinää melskettä, helinää, helskettä pienten tiukujen...

... on korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten..."

Ihan kuin meistä olisi tehty joululaulu! Totesin viimeyönä töissä itsekseni, kun joululaulu-kanava alkoi soittaa ym. laulua.

Iso osa Seran viimeiseksi jäävästä katraasta on nyt muuttanut. Haikein mielin lähden tänään viemään pohjoiseen kahta valkeaa poikaa, joita tulee kova ikävä.

Tähän mennessä muuttaneita pentuja

Nerian Dalhan "Jedi" - alun perin Taffel asustelee Jukan kanssa täällä ihan lähellä meitä - Helsinkiläinen pienestä miehestä siis myös jäi. Jedi muutti heti ensimmäisenä pohjoismaiden voittajasta kun vaan ehdin koiran hakea. Kuvia laittelen, kun kotikoneelle pääsen. Jukka on kovasti kehunut pientä poikaansa, se kun on muuttonsa jälkeen tehnyt muistaakseni vain yhdet kakat paperille ja muuten onnistunut aina ulkona. Pikku Jedi on käynyt jo uudelleen meitä tapaamassakin ja hieno pojasta näyttää kasvavan.

Nerian Dewi eli Lore (Sirius) ja Nerian Dumidicus eli Aatos (Nuuskis) ja minä pakkauduimme samana iltana vielä junaan ja matka kohti Oulua alkoi. Pojat eivät ihan kamalasti varsinaisesta matkustamisesta piitanneet, tila oli niiden mielestä turhan kortilla - ja paperille joutui pyytämään. Hienosti toki niin tekivät. Lore jäi ensin Paulan, Jorman, Molli-kissan ja Numan (aprikoosi isovillakoira)kaveriksi Ouluun ja Paula ystävällisesti vei minut vielä puolimatkaan kohti Paltamoa, joka on nyt Aatoksen koti. Aatoksen perheeseen kuuluu Teijan ja Jukka-Matin lisäksi isoveikka pinseri nimerltä "Pico". Loren perheineen tapaamme toivottavasti huomenna.

Pieni suojelusenkeli (Albus) eli Nerian Dumiel "Benjamin - Benny" on nykyisin Hyytiäisen perheen kullan nuppuna Karjalohjan kauniissa maisemissa. Benny pääsee kesän tullen nautiskelemaan oman uimarannan ihanuuksista.

Nerian Deidamian eli Dellan (Fanny) koti on hyvin lähellä vanhoja kotiseutujani. Tytön perhe suunnittelee lähtevänsä koirakouluun heti kun rokotukset selviävät. Taitaapa tyttö tulla jokuseen näyttelyynkin, kun tuosta vähän kasvaa. Dellan nuori emäntä Eveliina, pitää tytöstä hienosti huolta!

Lisää kuvia ja muuttotarinoita luvassa myöhemmin! Toivottelemme paitsi uusille Nerian-koirien perheille, myös ystävillemme ja tuttavillemme hyvää & rauhallista joulua sekä menestystä vuodelle 2010!

Tämä hymy sulattaa sydämiä...

Tämä pieni neiti oli eräs aamu ensimmäisenä vastassa tuon söpön kuononsa kanssa... Sovittiin tytön kanssa, että se jatkaa hymyilyä niin kauan että ehdin hakea kameran, sitten se olikin jo saanut ystäviä. Tarttua hymy toisella. Pikku neiti lähettää terveisiä kotiinsa, jossa kuulemma jo odotetaan kovasti! - Pian täältä tullaan!

Pentutestissä 1.12.

Kuten tuossa jo kerroinkin vietimme eilisen pentutestailuiden merkeissä. Laitan tähän hieman kuvia testin kulusta. Kuvissa ja videolla testataan Taffelia ja Pabloa.

Kirjoittelen myös pentueen tuloksia keskimäärin ja osa testin sisällöstä selviää myös. Jokaisen pennun pentutestitulokset ovat paperilla ja laitetaan pentujen kansioihin, jotka omistajat saavat mukaansa. Pentutestin tarkka sisältö ja pentujen tuloksia käydään läpi jokaisen perheen kanssa pentua valittaessa - ja luonnollisesti valitun pennun tulokset tarkkaankin. Pentutestin tarkoitus ei ole määrittää pennun lopullista luonnetta - EIKÄ se ole ennuste siitä mitä koira on aikuisena. Sen sijaan sen tarkoitus on antaa lisäinfoa siitä, missä pennun luonteen kehityksessä ollaan tässä kohdin menossa ja siitä, missä pentu tarvitsee tällä hetkellä tukea kasvattajaltaan ja luonnollisesti uudelta perheeltään sekä ehkäistä esim. dominoiviksi vieraita ihmisiä kohtaan osoittautuvien pentujen sijoittamista selkeästi pehmeämmille ihmisille. Osalla pennuistahan on pian edessä uuteen kotiin muutto, joka on hieman vastaavan tyyppinen vieraassa ympäristössä paineistumista aiheuttava ja sopeutumista vaativa kohtaaminen - pentutestauksessa pääsen kasvattajana "kärpäseksi kattoon" sen suhteen mitä uusissa kodeissa on pian odotettavissa. Pentutesti antaa siis lisäosviittaa, jotta pystyn kasvattajan paremmin opastamaan muuttavien pentujen perheitä. Tällöin testissäkin nousseita, toivottuja ja rodunomaisia käyttäytymismalleja voidaan paremmin vahvistaa sekä muita hillitä. Tietyistä, etenkin vietteihin pohjaavista käyttäytymismalleista muodostuu helposti pysyviä ja pikkupennut oppivat nopeasti. Järjestelmällisesti - sukupolvesta toiseen tehdyt pentutestaukset toki antavat myös viitettä siitä, mihin suuntaan kasvattajana on rotuansa viemässä.

Kontaktihakuisia pennut olivat kaikki (osa tosin hieman hitaammin lämpeneviä) - ne myös km. hakevat ennemmin tukea ihmiseltä (ihmiseen ehdollistuneita siis) kuin muilta koirilta. Kaikki pennut saivat loistopisteet laumavietistä!

Tällä videolla pentu (Taffel) on siis juuri jätetty täysin vieraan ihmisen syliin. Tutkiminen alkoi heti.


Taistelutahtoakin kaikilta pennuilta löytyi - Palkkaaminen onnistuu siis myös leikkimällä.


Suuri saalistaja - varsinaista saalistusviettiä ei kuitenkaan kovin vahvana ollut yhdelläkään pennulla, mistä olin melkoisen mielissäni. Sen sijaan useat pennuista tekivät täydellisiä noutoliikkeitä - palauttaen pallon Kikalle.


Palloa matolta reippaasti noutamaan lähteneen pennun jalat luisuvat liukkaaksi muuttuneella lattialla- Ei pelottanut yhtään!


Kikka odottaa pennun kääntymistä varjon kanssa. Kaikki pennut säpsähtivät asiaankuuluvasti, mutta tulivat pian (useat jopa samantien ja pentumaista pomppuravia=) katsomaan minne se ihana leikkikaveri oikein joutui!


Pennun reagointi epämukavuuksiin - ei suurempia liioittelun harrastajia tässä pentueessa!


Näin tehdään myös opaskoirakoulun pennuille - Miten reagoida liukkaaseen alustaan? Suurin osa pennuista totesi että tästähän voisi lähteä pois, koska ei ole kivaa. Osa istahti ja jäi odottamaan ihmisen kyllä hakevan kun ilmoitan että ei tämä voi olla järkevää täällä luistella.


Istu! - Pablo niin taitavana kuin 6vkoa vanha vain voi! Osa pennuista oli sen verran riehakkaalla tuulella, ettei niillä vielä maltti riittänyt istumaan asti. Murkku-ikäiset villakoirat myös helposti naamioivat haluttomuutensa pelleillyllä. Uusia perheitä siis kehoitetaan olemaan hereillä sen kanssa koska tuo pennun energisyys ja siitä johtuva kykenemättömyys keskittyä vaihtuu kovakorvaisuudeksi. Vasta heräneeltä täynnä virtaa olevalta pennulta ei kannata kamalasti vaatia - maltti ei välttämättä riitä (enemmän haittaa kuin hyötyä). Käskysanoja ei ole tarkoitus toistaa, eikä käyttää tilanteissa, joissa on todennäköistä että pentu on vielä kykenemätön niitä noudattamaan (oppimiseen tarvitaan aluksi rauhallinen tila ja hieman jo rauhoittunut = suurimmat "höyryt" päästänyt pentu). Tämänikäisillä pennuilla, kuten myös testissä on kuitenkin kyse pennun houkuttelemisesta haluttuun toimintaan. Nakki nenän eteen kättä pentuun päin ja pennun pepun tömpsähtäessä maahan, iloinen "istu", nakin "vapauttaminen" ja vuolaat kehut. Oppiminen ja ihmisen kanssa tekeminen on pentujen mielestä jo nyt - ihan parasta!


Iloisesti yllättynyt olin myös siitä, että vaikka olimme matkalla monta tuntia ja pennut joutuivat odottamaan vuoroaan testiin autossa, ei yksikään pentu tehnyt sinne tarpeitaan! Kaikki pennut ovat eilen siis tehneet tarpeitaan ULOS!!! Illalla lisäksi lenkkeiltiin takapihalla.

Kotiin päästyäni sähköpostissa odotti viesti Kikalta jossa oli paitsi kokoomataulukko pentujen tuloksista - myös terveisiä teille.

Kikka oli iloinen päästyään testaamaan naperonne (joiden edesottamuksille hihittelimme välillä kesken testinkin vedet silmissä - pennut nimittäin suhtautuivat testiin asenteella - "hitsi, tää on niin hauskaa, että hassutellaan koko rahan edestä!" - noh - ne on kaikki videolla, että päästään kohta porukalla naureskelemaan =). Kikka oli lisäksi tarkistanut vielä pentujen iän (6vko 1pvä) ja kehui että siihenkin nähden ne olivat todella reippaita tyyppejä. Kaikille uusille pennunomistajille kuuluu lisäksi toivottaa onnea - ja kertoa, että lupaavia pentuja ovat kaikki saamassa sekä toivottaa hyvää joulun odotusta!

Testin aikana Kikka totesi, että selkeästi näille suurvillureille "Elämä on laiffii!" - ja täytyy myöntää, näinhän se on - kasvattajankin mielestä... =D

Tänään oli pentutestipäivä!!!

Materiaalin käsittelyyn menee hetki ja niin pennut kuin kasvattaja ovat rankan päivän jäljiltä väsyneitä ja kunnon yöunien tarpeessa. Pennut testasi asiantuntevasti Koiranomi Kikka Pitkänen (Koirankuje.fi). Kiitoksia Kikalle! Kikka kuvasi pentuetta tasaiseksi ja hienosti ihmiseen ehdollistuneeksi! Lisäinfoa tuloksista tulossa...

Muutamia parin päivän ikäisiä kuvia Eos:ilta joita vähän lupailin.

Pennuille tarjotaan joka päivä uusia virikkeitä - tuona päivänä leluja. Pennut näyttävät valitsevan itse kummalla päällään niihin tutustuvat =D


Fanny mussuttaa kuivattua ruisleipää


Pennut tutustumassa rapinaputkeen... Ensin Paloma, joka mielellään olisi köllötellyt putkessa pidempäänkin

Lumo meni putkeen reippaasti

Putkiharjoittelut jatkuvat kaikkien pentujen kohdalla.